Tulisija jokaiseen tarpeeseen
Tunnelmallinen lämpöä tuova takka ja suomalainen koti kuuluvat yhteen. Toimivia tulisijoja onkin suomessa yhteensä noin 2,2 miljoonaa.
Tulisija ei ole ainoastaan lämmitystä varten. Monessa olohuoneessa se on huoneen keskipiste, jonka ympärille keräännytään iltaisin viettämään aikaa perheen kesken. Takat ja erilaiset ulkotulet yleistyvät yhä enemmän myös tunnelmanluojina terasseilla ja pihoilla. Takka on siis tärkeä osa sisustusta silloinkin, kun siinä ei polteta tulta. Siksi sen ulkonäöllä ja tyylillä on suuri merkitys.
Takkatuli luo lämpimiä muistoja, jotka kantavat lapsuudesta aikuisuuteen. Ensimmäisinä syysiltoina sytytetyt takkapuut tuoksuvat menneeltä kesältä ja kylminä talvipäivinä puu-uunissa hautuvaa riista- tai juurespataa nautitaan koko perheen yhteisellä aterialla.
Kuin perheenjäsen konsanaan
Suomalaisissa kodeissa on edelleen aktiivisessa lämmityskäytössä vanhoja, rakastettuja tulisijoja vuosikymmenten takaa. Arvostettujen arkkitehtien suunnittelemat avotakat, kauniit kaakeliuunit ja rakastetut pönttöuunit voivat olla täysin käyttökelpoisia, vaikka eivät ehkä lämmityslaitteena enää kovin tehokkaita.
Vanhojen tulisijojen kunnostusmahdollisuutta kannattaa aina halutessaan kysyä ammattilaiselta. Mikäli tulisija on kuitenkin pahasti rappeutunut, se voi olla viisainta purkaa ja korvata uudella, huomattavasti aikaisempaa tehokkaammalla ja ekologisemmalla tulisijalla.
Monia omistajilleen tärkeitä avotakkoja entisöidään asentamalla niihin takkasydän, joka muuttaa sen varaavaksi kiertoilmatakaksi. Näin vanhan avotakan ilme pystytään jotakuinkin säilyttämään. Kiertoilmatakkana se alkaa lämmittää tilaa heti sytyttämisen jälkeen ja takan tiilimassa varaa itseensä lämpöä.
Vanhoja kaakeliuuneja puretaan ja kootaan uudelleen. Samoin suomalaisten erityisesti rakastamia vanhoja, aikanaan punatiilistä muurattuja pönttöuuneja tai tiilitakkoja pystytään kunnostamaan. Kuntoarvio ja tarjouspyyntö kannattaa pyytää aina useammalta asiantuntijalta.
Tulisija jokaiseen makuun ja käyttötarpeeseen
Tulisijoja on tänä päivänä markkinoilla niin moneen tarkoitukseen, että uuden hankintaa harkitsevan on syytä käyttää aikaa valintaansa. Olipa sitten etsimässä hybridilämmitysjärjestelmän osaa uuteen passiivitaloon tai pitkään lämmittävää varaavaa takkaa talovanhukseen, vaihtoehtoja ja valikoimaa riittää.
Tulisijoihin tutustuessa kannattaa pitää mielessä oma tarve, käyttötottumuksensa ja tulisijan sijoituspaikka. Vanhoissa taloissa tulee selvittää ja ottaa huomioon rakenteen kantavuus.
Mikäli uusi tulisija halutaan liittää olemassa olevaan hormiin, on se otettava huomioon tulisijaa valittaessa. Tulisija on mahdollista asentaa myös kohteeseen, jossa vanhaa savuhormia ei ole.
Tärkeitä tietoja tulisijaa valittaessa:
Energiamerkki on tuttu sähkölaitteista. Tulisijan energiamerkinnät kertovat, miten tehokkaasti takka pystyy hyödyntämään puun sisältämän energian, eli siirtämään sen lämpönä huoneisiin. Tehdasvalmisteisen tulisijan energialuokka ilmaistaan nuolikuviolla ja kirjainasteikolla A++. Parhaat suomalaiset tulisijat kuuluvat luokkiin A+ ja A. Energiamerkkiä on edellytetty vuoden 2018 alusta alkaen.
Tulisijojen energiamerkit perustuvat mittaustuloksiin. Jokaisesta uudesta takkamallista mitataan tyyppihyväksyntää varten muun muassa hyötysuhde sekä hiilimonoksidipäästöt. Energiamerkin laskukaavassa otetaan huomioon useampia ominaisuuksia kuin CE-merkissä, mutta ei kuitenkaan pienhiukkaspäästöjä.
CE-merkki jo mainittua varaavien tulisijojen CE-merkintää säätelevä EN 15250 -normi antaa teollisesti valmistettaville takoille ja uuneille mm. päästörajat, joiden sisällä niiden on toimittava.
Kansallisissa määräyksissä on voitu kuitenkin edellyttää tulisijojen tehokkuudelta tai päästörajoilta enemmän. Näin on tehty esimerkiksi Suomessa ja Saksassa.
Ekosuunnitteludirektiivi tulee tulisijojen osalta voimaan vuoden 2022 alussa. Silloin varaavan takan energiatehokkuuden on oltava vähintään 65 prosenttia. Esimerkiksi savukaasujen hiukkaspäästöt saavat olla korkeintaan 40 mg kuutiota kohti.
Rajoitukset koskevat myös hiilimonoksidi- eli häkäpäästöjä sekä typen oksideja. Hiilimonoksidipäästöt saavat olla korkeintaan 1 500 mg kuutiometrissä. Typen oksideja saa olla korkeintaan 200 milligrammaa kuutiota kohti.
Suomalaisille valmistajille ekosuunnitteludirektiivin vaatimukset eivät ole ongelma. Jo nyt voimassa oleva kansallinen soveltamisstandardi edellyttää, että varaavan takan energiatehokkuuden on oltava vähintään 70 prosenttia.
Tulisijojen teolliset valmistajat antava tuotteistaan suoritustasoilmoituksen EU asetuksen 305/2011 mukaisesti. Esimerkiksi varaavilla tulisijoilla se annetaan standardin EN 15250:2007 mukaan. Se määrittää, mitkä tutkimuslaitokset tulijoja saavat testata ja mitä testaustuloksia on ilmoitettava.
Hyötysuhde kertoo, miten hyvin tulisija pystyy ottamaan energiaa talteen puuta – tai pellettitakassa pellettejä – polttaessaan. Mitattava hyötysuhde on vertailukelpoinen, mutta lämmityksen kokonaishyötysuhde, toisin sanoen paljonko lämpöä todellisuudessa saadaan, riippuu puolestaan myös lämmitystavoista ja tulisijan puhtaudesta.
Varaavan tulisijan lämpöhyöty, eli kWh kertoo, paljonko puusta saadaan yhdellä lämmityskerralla energiaa talteen, toisin sanoen miten paljon energiaa tulisija varaa rakenteisiinsa.
Tulisijan, esimerkiksi kamiinan lämmönluovutusteho kilowatteina. Lämmönluovutusteho on tärkeä tieto nopeasti lämpöä tuottavissa ja luovuttavissa tulisijoissa, kuten kevyttakoissa ja kamiinoissa. Niillä se on myös korkeampi kuin varaavilla takoilla, jotka toimivat eri periaatteella. Varaava tulisija kerää lämpöä rakenteisiinsa ja luovuttaa sitä hitaasti säteilylämpönä huonetilaan.
Puolivaraavissa ratkaisuissa on luonnollisesti kumpaakin ominaisuutta.
Lämmitysala kertoo, kuinka suuren pinta-alan lämmitykseen tulisija on tarkoitettu. Seinät ja suljetut ovet luonnollisesti estävät lämpöä siirtymästä, joten kysymyksessä on yhtenäinen tila, jollei lämpöä esimerkiksi kiertoilmatakasta siirretä putkistojen avulla ilmalämmitysjärjestelmässä muualle talossa.
Lämmönluovutusaika on aika, jonka varaavat ja puolivaraavat tulisijat luovuttavat lämpöä tilaan lämmittämisen jälkeen.
Muutakin kuin tulisijan lämmitysominaisuus on toki otettava huomioon, kuten:
Paino – Tulisijan tai tulisijan ja hormin painolla on merkitystä toisaalta sen lämmön varaamiskyvyn vuoksi ja toisaalta siksi, että liian painavaa tulisijaa ei taloon saa asentaa. Aiotun asennuspaikan rakenteen kantavuus on siis oltava selvillä.
Suojaetäisyys – Tulisijan suojaetäisyys kertoo, miten lähelle palavia materiaaleja, kuten puurakenteista seinää se voidaan asentaa.
Hormiliitäntä – Tuleeko tulisijaan hormiliitäntä alhaalta vai ylhäältä? Tuleeko siihen asentaa teräshormi päältä?
LUE MYÖS NÄMÄ JUTUT
